*

Ilja Kempi

Monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden problematiikkaa

Olen perussuomalaisten listalla ehdolla kuntavaaleissa Espoossa. Tässä blogikirjoituksessa haluaisin avata poliittisia näkemyksiäni ja kertoa miksi PS.

 

Miksi Perussuomalaiset?

Olen havainnut, että perussuomalaisten keskuudessa on mahdollista keskustella rakentavasti ongelmallisista asioista avoimesti ja rehellisesti. Tämä on lähellä sydäntäni. Muissa puolueissa herkkien aiheiden käsittely venyy nykyisen absurdin suvaitsevaisuuden vuoksi.

 

Poliittisia näkemyksiäni

Yksi kärkiteemoista koskee kotoutumisen politiikan problematiikkaa. Ainakin osaltani kotoutuminen on ollut hyvää, jos niin voi sanoa. Olen syntynyt Petroskoissa, mutta koko ikäni asunut Suomessa. Kouluvuosina opetusjärjestelmä kannusti oppimaan suomalaisen kulttuurin rinnalla myös venäläistä kulttuuria ja venäjän kieltä. Olen kiitollinen, koska tämä on mahdollistanut näkemään kulttuurierot ja rikkaudet sekä kanssakäymisen ongelmat.

Näkemykseni mukaan nykyiset monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden aatteet luovat yhteiskuntaamme radikalismia ja epävakautta. Unescon määritelmän mukaan suvaitsevaisuus “merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan”. Todellisuus on mielestäni kuitenkin toisessa.

Yhteiskuntamme liberaali demokratia on muuttunut absurdiksi, koska tosielämässä suvaitsevaisuuden politiikka on johtanut radikalismin kasvuun ja syrjinnän ilmiö on muuttanut kohdettaan. Esimerkiksi tämä näkyy seksuaalivähemmistöön liittyvissä keskusteluissa. LGBT-ilmiö on nyt kulttuurimme keskiössä. Konservatiivisia arvoja kannattavien kansalaisten näkemyksiä siivutetaan. Tosiasiassa tämän päivän suvaitsevaisuus on vetäytynyt YK:n arvoista ja ajaa omaa aatettaan, joka vaatii omasta vakaumuksesta luopumisen toisen elinkelpoisuuden hyväksi.

Monikulttuurisuuden pitäisi tarkoittaa kulttuurin monimuotoisuutta ja rikkautta sekä yhteiskunnan kestävää kehitystä. Nykyisessä muodossaan mielestäni se sulattaa kansalliset arvot ja perinteet yhteen harmaan massaan ja asettaa eloonjääneen kulttuurin hallitsevaan asemaan. Tänään tällaisen kulttuurin on käytettävä hyväkseen tasa-arvon aatteita ja määrätä hiljattain yhteiselle valtion kulttuurille periaatteitaan ja elämäntapojaan. Mutta mistä elämäntavoista on kyse?

Ratkaisuna ongelmaan näen ainakin kolme keinoa. Ensimmäinen on filosofian sekä ihmisyyden osa-alueelta ja tarkoittaa toisen kunnioittamista ihmisenä. Toinen keino koskee kulttuurien kanssakäymiseen suunnattujen uusien käsitteiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Kolmas keino on mielestäni käytännöllisin ja tarkoittaa yhteisen tulevaisuuden suunnittelua, mikä taas tarkoittaa yhteisten päämäärien asettamista. Päämäärien tiedostaminen käynnistäisi kaikki muut kestävään kansalliseen kanssakäymiseen liittyvät inhimilliset prosessit, jotka eivät uhkaisi jokaisen kansallista identiteettiä ja sitä mukaan vähentäisivät syitä äärioikeiston ilmestymiselle.


Kiitän ajastanne!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän PolinaKopylova kuva
Polina Kopylova

En oikeastaan havaitse nykykeskustelussa mitään konservatiivisen siiven sivuttamista. Mielestäni nimenomaan se siipi mielipiteineen on edustettu yhteiskunnallisessa keskustelussa poikeuksellisen hyvin ja kuuluu jatkuvasti - tosin, LHBT -vähemmistön vahvistuva ja tasavertaiseksi muuttuva ääni on heille varmaan yllätys, sillä se muuttaa yhteiskunnallista tasapainoa - muttei suinkaan horjuta sitä mitenkään. Vähemmistöt kuin kukaan muu tietävät, mistä yhteiskunnassamme on pidettävä kiinni: siitä tasa-arvosta, joka, toisin kuin eräät ajattelevät, ei ole mikä "höylä" vaan ympäristö, joka antaa ihmisen olla oma itsensä.
Suomen tasa-arvo ei syntynyt valmiiksi vuonna 1906, jolloin naiset saivat äänioikeuden. Sen kuoppaisella tiellä oli monta rajapyykkiä, jotkut veren peittämät, kuten vuoden 1918 sisällissota: seuraavat kahdet kymmenet vuodet tappion kärsineet punaiset, suomalaiset missä muutkin, pidettiin asteen huonompina kansalaisina; venäläiset taas olivat "ryssiä" ja jopa ruotsalaisetkin yritettiin sortaa kielensa vuoksi.
Vähemmistöryhmien nousu tasavertaisiksi on aina ollut osalle enemmistöä kivulias prosessi, joka tuntui menetykseltä: vallan, vaikutuksen ja etuaseman menetykseltä. Totuus kuitenkin on, että se menetys oli näennäinen - enemmistön asema ei muutunut miksikään, vain pysyi samana, mutta vähemmistöt saivat asemansa korjattua. Tämä prosessi ei lopukaan seksualisiin vähemmistöihin: EU:n parlamentissa jo pohditaan siitä, mitet heijastuu lainsäädännössä tekoälyn olemassaolo ja suhde ihmiseen, eläinten oikeussuoja paranee -- mutta tarkkoitaako sen, että edessämme vaanii Skynet tai presidentiksimme tulee joskus vaikka koira? Ei suinkaan. Vähemmiston oikeudet tarkoittavat yhteiskunnallisen tasapainon vahvistamista, tosin, se vaatii muutosprosessia, joka voi tuntua myrskyiseltä. Nyt olemme myrskyn silmässä -- niin kuin oltiin esimerkiksi 60-luvulla, ja sitä ennen 20-luvulla, ja näin pois päin. Myrskystä selviää kuitenkin vain se laiva, jonka miehistö katsoo eteenpäin, eikä taaksepäin, ja osaa laskea purjeet yhteistyössä (vaikka pitkin hampain), eikä miten satu.

Käyttäjän iljakempi kuva
Ilja Kempi

Polina, kiitos kommentistasi. Olen samaa mieltä kanssasi, että vähemmistöjen oikeudet tarkoittavat yhteiskunnallisen ja taloudellisen tasapainon vahvistumista.

Jokaisella päätöksellä on omat seurauksensa. Sekä syy-seuraus suhde -ilmiö on olemassa luonnossa. Kaikella on hintansa. En ota nyt kantaa siihen, että onko seuraava asia huono tai hyvä. Haluan aluksi pohtia ääneen. Jos käytetään esimerkkinä LGBT-ilmiötä ja miten se voi vaikuttaa tulevaisuuden yhteiskuntaan.

Yhdestä näkökulmasta katsoen se vahvistaa sosiaalista tasapainoa. Toisesta näkökulmasta katsoen se laskee syntyvyyttä, mikä vaikuttaa alkuperäiskulttuurin kantajien määrään ja toisenlaisen kulttuurin kantajien kasvuun. Yksi sananlasku toteaa: "Pyhä paikka ei ole koskaan tyhjä."

Mitä sitten tämä toisenlainen kulttuuri tuo tullessa? - On mielestäni avoin kysymys.

Olen ensimmäiseltä ammatiltaan merimies. Myrskystä selviäminen vaatii eteenpäin katsomisen lisäksi, että jokainen merimies osaa hyvin tehtävänsä ja mikä tärkeintä: tuntee määränpään ja kokee sen osana itseään.

Käyttäjän markusraitolampi kuva
Markus Raitolampi

Miten LGBT-ilmiö vähentää syntyvyyttä? Tarkoitatko, että ihmiset suuremmassa määrin päättävät ryhtyä homoseksuaaleiksi, eivätkä siksi hanki lapsia, ja että tämä muutos koskee vain alkuperäiskulttuurin kantajia?

Toimituksen poiminnat